Masusta masun täytettä

Japanilaiset ei tunnista makkara-aineksia kun sellaisia näkevät. Suomalaiseen makkaraan jauhetaan nyt kaikki sorkasta nenäkarvoihin, mutta täälläpäin kaikki isketään lautaselle erikseen lärväriin tungettavaksi, pikku höysteiden kera.

Tapasimme ystäväni Ikeuchin, jolle annoimme vapaat kädet valita illallismesta. Astuimme sisään pieneen kuppilaan, jossa oli rustiikisti läntätty pöydänkannet muovipakkilaatikoiden päälle. Paikka oli aivan täynnä, joten paikalliset tuntuivat arvostavan jotain, jos eivät sisustusvalintoja.

Istuimme pöydän ääreen, jonka päässä oli kaasulla toimiva keittolevy. Tämän päälle oli isketty paistotaso ja pakettiin kuului myös tyylikkäät paperiset esiliinat ruokalijoille (öljy nimittäin räiskyi aika mallikkaasti).

Pääruokaa odotellessa tilasimme tuorejuustoa, jossa oli pikantti salmiakin väri. Sellaisenaan juusto näytti hiukan epäilyttävältä, mutta epämääräinen väri oli saatu aikaan soijalla ja pippurilla. Maku oli hyvin mieto ja koostumus kermainen, kevätsipuli antoi mukavaa potkua. Kääräistynä Nori-siivuihin herkku oli mainiota ja antoi ehkä liian pehmeän alun sille, mitä oli luvassa..

Tämän jälkeen kävikin ilmi mitä kyseinen ravintola oli miehiään. Jengiä tuli tänne ihan pipona syömään paistettua lehmän vastalaukkua. Tiedättehän, sellaista rehellistä pötsin osaa, jolla märehtijä oli heijannut ruohoa ees taas ennen sen palauttamista lannoitteeksi. Tilannetta ei parantunut myöskään se, että Ikeuchi luuli nähneensä rotan juoksemassa pöytien välissä :D! On nyt siis pieni epäilys, mitä eläintä tässä on tullut pupellettua..
 

Tarjoilija asetteli hyvin viattoman näköisen kaalinpään puolikkaan paistoalustalle. Siinä se köllötteli ja sihisteli kuin turisti Teneriffan auringossa, pitäen sisällään salaisuutta joka kulkisi kohta parempiin suihin. Komeuden päälle oli aseteltu purjoa, valkosipulia ja jonkilaista chiliä. Lopulta reipas appari tuli sohimaan lastojen kanssa ja pisti koko komeuden palasiksi. Alta paljastuikin valkoisia mönttejä, jotka alkoivat paistuessaan vetäytyä poimuille..

Oikeastaan vatsalaukun palat näyttivät pieniltä aivoilta ja raivokas sotkeminen sai ne paistumaan hiukan ruskeiksi. Lopuksi kokki iski sekaan punertavaa kastiketta, joka kruunasi koko setin. Huttua kauhottiin lautaselle ja ensimmäinen pala lensi suuhun. Vatsalaukku oli pehmeää ja päällä ollut paksu, erittäin maukas rasvakerros suli suussa. Tämän jälkeen suuhun jäikin sitkeä klöntti, joka ei yrityksistä huolimatta mennyt jauhaessa palasiksi. Allekirjoittanut ei juuri ole ikäänsä sisäelimiä nauttinut ja rasvaosuuden jälkeen palojen syöminen oli hilppasen hankalaa (viimeinen meinasi nousta ylös), mutta Ville mätti menemään kuin ei olisi ruokaa ennen nähnytkään.

"Mitä helvettiä tuo yks höpäjää, tää oli hyvöö!" Ville

Itse en kauheasti perustanut herkusta (pahaa se ei missään tapauksessa ollut!), mutta seuralainen piti miedosta täyteläisestä mausta ja loistavista maustevalinnoista. Ehkä vähän liikaakiin, pölli minunkin annoksestani. Pötsillä se pötsi kasvaa.

Sataviiskyt Miltankkia 719:sta Bulbasaurista. (BADUM TSIH!!!!)

Genki Sushi!

Näin kunnianhimoisesti ja yllätyksellisesti ensimmäinen blogipostauksemme ja ruoka-arviomme liittyy sushiin. Tiedätte varmaan; riisipallon päälle läntätään juuri ja juuri hengittävä kala.

Suomessa sushia saa jos jonkinmoista ja laatuista (on tullut Helsingissä törmättyä makeihin, joissa oli sisällä tuoretta tomaattia..). Variaatioita tietysti löytyy, mutta kyllä se parhain ja tuorein kama tulee ihan Nousevan Auringon Maasta (pakastesushi on syntiä).

Liukuhihnaraflat ovat käsitteenä ehkä joillekin tuttuja, mutta esimerkiksi Genki Sushissa konsepti viedään hiukkasen pidemmälle. Ruoka tilataan englanniksi kosketusnäytöltä ja pian se rullaa kiskoja myöten eteen. Lautaset napataan kyydistä, painetaan namiskaa ja kärry lähtee takaisin kyökkiin. Huutava nappi tuppaa nalkuttamaan kuin savolaane ämmä jos ja kun ei muista paenoo.

Ja mitäpä menusta löytyy? Perus nigireistä ja makeista aina ranskalaisiin, kanansiipiin, että jälkiruokiin. Alkoholijuomia on myös iso repertuaari (Valvira moi!), sekä limuja. Nigireistä löytyy myös hampurilaisversio, vähän kikkailun makua (riisipallon päällä on siis hampurilaispihvi majoneesilla..).

Tavisten sushi, eli lohi -ja ebinigirit maistuivat juuri siltä miltä pitikin. Wasabia oli allekirjoittaneen mielestä aika tujakasti (nenäontelot ja kyynelkanavat aukesivat ja räkä lensi. Naminami).

Lohinigiri tuoreella sipulilla ja majolla meni vähän kikkailuksi; kasa oli isketty kahden nigirin päälle, eikä sitä saanut jaettua strömssömäisesti. Sibulit ensin suuhun ja lohet sitten perään.

Tuo yksi pölvästi kauhoi vielä lisää wasabia susheihin mukaan, kunnes silmät olivat kuin saaliinsa menettäneellä merimiehellä.

"Wasabi on hyvöö. Itseasiassa kalat voi heittää roskiin, lisää wasabia."

 Keittoakin sai:

Ville: "Millaaaa... mun keitossa on jalattomia torakoita.."

Milla: "Ne on rapuja. Kauho suuhun, pölvästi."

Perussetti, jossa lautaselle lykätään kaksi annoksen mukaista suupalaa (esimerkiksi nigiriä) lähtee halvimmasta päästä 129 jenillä, joten hinnalla ruokaa ei ainakaan ole pilattu. Kalliimpaakin päätä löytyy, mutta menu on enimmäkseen halpaa. Hinta ei tosin takaa makuelämyksiä:

Tempura jättikatkarapu maistui lähinnä kalapuikolle. Hyvää silti.

Merisiili taas maistui aivan pierulle. Oikeasti.

Tällä kertaa annamme Genki Sushille arvosanaksi kolme banaania neljästätoista vesimelonista. Seuraavalla kerralla arvostelussa Koenjin junatolppien maku (ihan Villen hommaa).

Mutta mitä elämässä teettekin, älkää tilatko nattoa.

Milla ja Ville.❤

Niin se alkoo.

Tätä blogia pitää kaksi kurjaa ihmisriepua; pariskunta, jonka toinen (allekirjoittanut) osapuoli osaa arvostaa asioita, sekä omaa hyvän maun. Toinen taas ei nyt helvetti tykkää yhtään mistään (paitsi silloin kun tykkää, kuten mahasta näkyy..).

(Toim. huom; kuulemma vaimoke antaisi mäkkärin roskapöntöllekin kolme viidestä, mutta tämän kommentoinnin voi jättää huomiotta..)

Blogin kirjoitus lähti yhteisestä rakkaudesta jäätelöön, mutta idea näköjään laajenee muuallekin. Olemme tällä hetkellä kolmen viikon reissulla Japanissa, jonka aikana arvostelemme melkeinpä kaikkea mitä leipälärviimme ängemme. Mukana on myös totta kai jäätelöt, että japanilaiset perinteiset sutut, hutut ja lailliset nautintoaineet.

Allekirjoittanut itse on harrastanut japanilaista kulttuuria yli kymmenen vuotta, pyörittänyt Manga Cafèta viisi vuotta Suomessa, että matkustanut useasti Japanissa. Rumempi puolisko ei olisi koskaan raahannut hanuriaan tänne puolen maapalloa - kyllä siitäkin weeaboon piirteitä on alkanut raottumaan ja tämä jo puhuu siitä, kuinka seuraavalla kerralla Japanissa sitten sitä ja tätä.. Kohtalo on hiljaisesti näköjään hyväksytty :3 ..

Blogiin tulee sisältöä tasaiseen tahtiin, kuvasaasteen kera. Seuraaminen ei maksa mittöön, kuten Pohojanmaal sanoosiv. Kai tuol jossain on namiska tai jotain.

Terveisin Milla ja Ville! (▽◕ ᴥ ◕▽)